LUC ry:n reeniploki

16.11.2004 Renkomäki

Kun saavuin paikalle isoon ja hyvin ilmastoituun saliin näin paikalla vain kaksi pelaaja..wow..No onneksi kohta ovi kävi ja ovesta astui muutama pelaaja lisää.

Aluksi heiteltiin ja vaan juteltiin. Ei ollut oikein fiilistä pelata, koska meitä tosiaankin oli vain kuusi vaivautunut paikalle. Varmastikin monella meistä pyöri mielessä ajatus "Miksi vaivautua ensi kerralla paikalle, kun muutkin näyttävät jo käyneen talviunille?" Joku jopa tokaisi sen ääneen

No aikamme heiteltyämme pelasimme laiskaa peliä. Voin itse sanoa suoraan, että olin niin väsynyt, että ei oikein kiinnostanut yhtään ja pelikin näytti siltä

Kiitos kuitenkin myös minun puolestani kaikille, jotka vaivautu paikalle pakkasesta huolimatta. Saas nähä monta ensi kerralla on paikalla. Entä onko kukaan meistä? Sen näkee sitten..

-hide-
( 2 kommentti(a) )

Renkomäki 16.11

Kuusi ihmistä paikalla... "mitä siitä kertoisin? kysyjille vastaisin"

3vs3 pelejä; Jes, niitä mä oon aina kaivannut.
Jos alotettiljat ei siellä treenaa, niin miksi sitä ei voisi ottaa vakkaritreeniksi muillekin. Ei mun mielestä alottelijoille vielä kannattais olla yhtä ainoaa treeniaikaa, koska nyt siellä olisi ollut - ilman mua ja Anssia - neljä tänä vuonna alottanutta.

Mutta kiitos niille, jotka sinne asti jaksoi vaivautua tuona koleana tiistai-iltana.

-Rakkaudella Rampe-
( 5 kommentti(a) )

jälleen Tampereen kautta. Matkalla ehdimme jo suunnitella ensi vuoden matkaa Vaasaan. Seuraavan vuoden NSUT onki juhlaturnaus, jonne odotetaan saapuvan joukkueita myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jäämme odottamaan innolla ja suurin toivein ensi vuoden kisoja, joissa tavoitteenamme on tehdä lopullinen läpimurto. Lahteen saavuimme noin kello 22.30.
( 4 kommentti(a) )

hinkatessa itseään mestarin kylkeä vasten. Royal Nightissa Ana oli kuitenkin hiljainen, tympääntynyt ja istui koko illan paikallaan. Tänä vuonna jäi siis salsamestarilta tanssilattia valtaamatta. Tuomo ”kääme” Valtari oli toinen yllättäjä. Hän oli käyttänyt kaiken intonsa jo ensimmäisenä iltana ja jäi koululle yksin vetämään ns. ”kalsarikännejä”. Paikalla olivat vain mies, katkeruus ja viina. Ennalta oletettuun kaavaan yökerhossa toivat muutosta Warttikalkkisten Teemu Lempinen ja Teemu Salo, jotka ovat jo vanhoja konkareita näissä kehissä. He opastivat omalla esimerkillään nuorempia ja jokainen meistä tiesi, ettei näiltä jannuilta kisakunto loppuisi kesken. Illan jättipommi tuli kuitenkin Lahden naisjoukkueesta. Yksi joukkueen hehkeistä neitosista oli löytänyt vihollisleiristä sielunkumppanin ainakin tuoksi illaksi. Ajoittain pelaajamme näytti pilvissä leijaillessaan käärmeeltä, jonka huilua soittava käärmeenlumoaja oli lumonnut. Tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu – ehkäpä joukkueeseen syntyy 9 kuukauden kuluttua ”sekarotuinen” pienokainen, jossa on ripaus lahtelaisuutta ja ripaus tamperelaisuutta.

Jotenkin kaikki LUC:n pelaajat löysivät yöpymispaikkoihinsa. Vielä suurempi yllätys oli se, että jokainen pelaajamme saapui sovittuun aikaan pelipaikalle ja että jokainen meistä oli pelikuntoinen. Onneksemme edellisen päivän pelit olivat menneet hyvin ja saimme pelata viimeisen ottelumme vasta kello 12.30. Vastaamme asettui ns. Hämeen kuninkuustaistelussa Tampereen Pispalan Into ja Pinnistys. Lähdimme otteluun alta vastaajana, mutta tarjosimme kuitenkin kovalla taistelulla kunnon vastuksen. Molempien joukkueiden pelissä näkyi voimia vaatineen NSUT:n väsymys. Tiukan taistelun jälkeen hävisimme ottelun niukasti 6-8. Olimme häviöstä huolimatta tyytyväisiä peliimme, koska pystyimme tarjoamaan vastusta SM-tason joukkueelle. Lopulliseksi sijoituksemme jäi siis 8. sija, joka oli yhtä pykälää korkeampi kuin edellisenä vuonna.

Turnaus oli meidän osalta ohi. Enää edessä oli urheilullinen tankkaus McDonald´sissa ja sen jälkeen pitkä matka takaisin kotiin. Lähdimme bussilla Vaasasta hieman yli viisi. Kotimatka oli yllättäen rauhallinen ja hiljainen, lähes jokainen pelaajistamme nukkui pois väsymystään, jonka raskas turnaus oli tuonut tullessaan. Ajoimme
( Ei vielä kommentteja )

täynnä viinaa.
Lauantaina kello 7.00 oli herätys. Pelaajat pakkaavat tavaransa ja lähtevät virkeinä taisteluintoa uhkuen kohti kamppailuareenaa (Vaasan kauppaopiston sali). Ensimmäisessä LUC:n ottelussa vastaan asettui Fer?Fer?, joka tänäkin vuonna lähti hakemaan menestystä legendaarisesta NSUT:sta. Fer?Fer?:n kivenkova paikkapuolustus oli lopulta väsyneelle LUC:lle liikaa ja ottelu päättyi 10-5 Fer?Fer?:n hyväksi. Seuraavan ja viimeisen alkusarjan ottelun pelasimme hieman kokematonta Disquitosia vastaan vain tunti ensimmäisen ottelun jälkeen. Onneksi pystyimme kokoamaan itseluottamuksemme ja voitimme ottelun 11-1. Alkulohkot olivat nyt pelattu ja me jäimme lohkon toisiksi. Tämä tarkoitti sitä, että taistelisimme jatkopeleissä sijoista 7-12. Alkulohkon otteluiden ja jatkopelien välissä oli aikaa monta tuntia levätä, tankata ja valmistautua tuleviin koitoksiin. Lopulta kello löi 16 ja kentällä vastaamme asettui yllätyksellinen Lempäälän Ground Zero. Ottelu oli alusta alkaen melko tasainen ja vaarallisia tilanteita riitti molempiin kenttäpäätyihin. Ground Zero taipui kuitenkin miesylivoiman edessä ja voitimme ottelun 11-4. Päivän toinen sijoitusottelu pelattiin kello 18 Jyväskylää vastaan. Pienet epäonnistumiset koituivat vastustajan kohtaloksi ja lopputulos ottelusta oli 11-1 meidän hyväksemme.
Viimein päivän pelit oli hoidettu pois alta ja pystyimme heittämään vapaalle. Ensiksi menimme NSUT:n tapaan syömään RAX:iin. Syönnin jälkeen täytyi hetki levätä, jotta jaksaisi taistella ”iltapeleissä”. Perinteisesti Vaasan turnauksessa testataan vahvasti joukkueiden turnauskestävyyttä. Tämän vuoden kisabilepaikaksi oli valittu yökerho Royal Night. Bileet alkoivat vaisusti, mutta pikkuhiljaa tunnelma alkoi nousta. Joukkueen pelinrakentaja Aleksi sai kuitenkin jo alkuillasta tarpeekseen ja lähti hotellille keskittymään huomiseen koitokseen. Yleisesti ottaen LUC:n pelaajat toimivat yökerhossa kukin omalla oletetulla tavallaan; Pekka istui kulmassa selinpäin ja tarkkaili tilannetta, Ville kuherteli rakkaan kihlattunsa kanssa ja Rami katosi omille teilleen tanssilattialle. Yllätyksen tarjosivat kuitenkin Anssi ja Tuomo. Yleensä Anssi ollaan totuttu näkemään yökerhoissa iloisella tuulella ainakin viiden tytön
( Ei vielä kommentteja )

Kaikki alkoi tuona kosteana ja koleana perjantai-iltapäivänä Lahden linja-autoasemalta. Joukko epäilyttävän näköisiä olentoja seisoi rykelmänä tilausajolaiturin edustalla. Nähtyäni joukon alkoi askeleeni hidastua ja mielessäni alkoi riehua todellinen tunteiden pyörremyrsky tehden minut hermostuneeksi. Lähemmäksi saavuttuani aloin tarkastella tilannetta ja huokasin helpotuksesta tunnistaessani tuon aluksi niin pelottavalta tuntuvan joukon. He olivat LUC, tuo Lahden epäonnistuneista urheilijoista koottu frisbeen heittäjien joukko.

Paikalle oli saapunut hentoinen mutta varma Aleksi ”gepardi” Kulonen, Pekka ”intiaani” Kauhanen (joka tunnetaan muun muassa kaarevista hypyistään), testosteronia huokuva charmikas kiekkotaituri Anssi ”palikka” Knuuttila, taisteleva valmentaja Ville ”kummeli” Kivinen, sekä pelätty vasuri Tuomo ”uffe, käärme” Valtari. Paikalla olivat myös yllättävistä ratkaisuista tunnettu, fyysinen Rami ”isse” Iskanius sekä turhuuksia mölisevä moottoriturpa Juha ”don” Hänninen. Edellä mainittujen lisäksi joukkueeseen kuului myös omalla autollaan Vaasaan matkustanut joukkueen todellinen työmyyrä Pasi ”luutnantti” Risku.

Pelaajien ahtauduttua bussiin alkoi matka kohti kaukaisuudessa sijaitsevaa Vaasaa. Kello oli tuolloin noin 17.10. Pitkän matkan taittaminen alkoi alusta asti leppoisalla ja vapautuneella tunnelmalla joukkueen luodessa järkkymätöntä yhteishenkeä. Aika kului ja lopulta saavuimme Tampereelle, jossa pidimme pienen tauon. Syynä vierailuumme Tampereella oli se, että tuolta mukaamme lähti toinen ultimate –joukkue. Näin yhteinen matkamme vihollisten kanssa alkoi. Viimein tuntien bussissa istumisen jälkeen saavuimme Vaasaan. Kello oli tuolloin 22:30.

Lähes heti saavuttuamme Vaasaan lähdimme tutustumaan kisakaupungin yöelämään. Tarkoituksena oli yrittää soluttautua muiden joukkueiden riveihin saadaksemme tietoa eri joukkueista (suomeksi: joukkueemme kiimaiset nuoret miehet yrittivät löytää vierelleen lämmikettä ja pehmikettä majoituskoulun kylmälle lattialle). Tällainen operaatio ei tietystikään onnistunut kuivin suin, joten jouduimme olosuhteiden pakosta rentoutumaan tuoppien ääressä. Koko suunnitelma epäonnistui ja lopulta lähdimme hiihtelemään kohti koulua sydän täynnä kaipuuta ja pää
( 10 kommentti(a) )

Renkomäen reenit 9.11.2004

Jopas meinas olla väki vähissä, peräti seittemän pelaajaa paikalla.
Mutta ei se mitn, saipahan pelata kyllikseen ja sen kyllä huomas tänä aamuna jalkojen lievänä kankeutena.

Ihan hyvä meininki oli pelissä, saksalaista kuviota tuli harjoiteltua enemmän kuin kylliksi. Puolustaminen on itelle edelleen kova pala, molen näemmä liika hidas nopeaan joka suunnan peliin.
Sulkis, vaikka nopeatempoinen peli onkin, vielä menettelee, siinä kun ei useimmiten tartte pyöriä ympäriinsä kuin väkkärä.

Taas kerran huomasin että jostain ihmeestä tulee aina pakonomainen kiire päästä eroon kiekosta pelitilanteessa. Ja sitten ku on mukamas kiire niin ei malta heittää kunnolla.
Jos ensin näkee rentoja harjotteluheittoja ja sen jäläkeen pelitilanneheittoja, niin niitä ei kyllä saman äijän tekeleiksi taitaisi uskoa.
Osittain tietysti on edelleen rutiinin puutetta tai mitä lie sellasta joka ikäänkuin selkäytimestä tullen kertoisi tasan tarkkaan millanen heitto juuri tässä nimenomaisessa tilanteessa kannattas viskata. Mut kyllä se siitä.

Lopun ilmataistelu treeni meni meikäläiseltä täysin ohi, Anssin kanssa viitsi edes juosta, kun ei ole minkään sortin tsänssejä kiekkoon...

Pitää vaan sitkeesti harjotella ja koittaa pitää maltti. Ehkä sitä itsekritiikkiäkin vois joskus pistää vähän pienemmälle.

Mutta on tää vaan jotenkin hieno harrastus. Ja sellasena toistaseks pysyykin, että Teemu vois lopettaa sen vonkaamisen jo

-aksu
( 1 kommentti(a) )

Lähdimme linja-autolla kohti Vaasaa siinä viiden maissa ja matka sujui leppoisissa merkeissä Tampereelle, josta tuli muitakin kyytiin ja tunnelma nousi kattoon...Ainakin Annilla näytti menevän lujaa jo alkumatkasta, siinä sai yksi sun toinen poika huomiota osakseen

Perillä Vaasassa kukin majoittui omalla tavallaan, me tytöt sullouduttiin Omena hotellin pieneen huoneeseen ja oltiin aina iltasella nukkumaan mentäessä tosi läheisiä
Perjantai-iltaa lähdettiin viettämään El Gringoon, jossa oli muitakin vannoutuneita lajin harrastajia.

Lauantai aamuna piti herätä jo aikaisin jotta ehti linja-auton kyytiin ja pelaamaan...Tosin linkkua odoteltiin puolisen tuntia ulkona ja otiin ihan jäässä, minä ainakin; Liekö sen ansiota tyttöjen kotiin tuoma nuha.

Aamun ensimmäinen ja toinen peli oli katastrofia, kaikki poukkoili minne sattui, eikä koko touhussa näyttänyt olevan päätä eikä häntää, itestä tuntui etten muistanut mistään mitään Noo, ensimmäinen peli Tamperetta vastaan voitettiin ja toinen Tyttömaajoukkuettta vastaan hävittiin. Sitten oli pieni breikki ennen kahta viimeistä peliä, joten kävimme katsomassa poikien menestystä.
Päivän viimeinen peli oli mahtava. Liia viskoi apseja minkä kerkisi ja Anni otti niitä samaa tahtia kiinni. Kateeksi kyllä käy Vääntö oli tasaväkistä ja tiukkaa, ihan toista luokkaa kuin aamun sähellys. Pelihenki oli hyvä sekä vastustajilla että meillä. Ja mitäpä ultimate
ja NSUT olisi ilman loukkaantumisia. Heidi teloi sormensa mustanpuhuvaksi ja joutui käymään päivystyksessä. Onneksi ei käynyt pahemmin ja selvittiin säikähdyksellä. Loppupelit jäi kyllä Heidiltä väliin viikon peli kiellon takia. Voi Heidi parkaa, aina sille sattuu ja tapahtuu Päivän viimeisestä pelistä jäi hyvä maku varmasti kaikille. Meillä oli myös vahvistuksia Oulusta asti sekä meidän oma Eveliina..Kiitos tytöille!
( 11664 kommentti(a) )

Hotellille tultua laittauduttiin valmiiksi ja lähdettiin Raxin ja O´Malleysin kautta Royaliin. Ilta kului istuskellen ja tanssien..Annilla oli taas täysi meno päällä

Aamulla sai nukkua hiukan pidempään, kun kelloja käännettiin tunti taaksepäin. Viimeinen peli meni, miten sen nyt sanoisi, surkeasti Vastassa oli taas tampere, joka sitten kuitenkin voitettiin, mutta pelillisesti sitä ei voi kyllä kovin kehua.

Katsottiin vielä finaalipelit ja palkintojen jako ja niin se viikonloppu sitten vain vierähti. Matka takaisin lahteen aloitettiin Mc Donald´sin kautta ja kotimatkalla oli havaittavissa kanssamatkustajissa lieviä väsymyksen merkkejä. Lahdessa oltiin vasta puoli yhdentoista maissa illalla ja kyllä uni maistui, kun pääsi kotiin ja omaan sänkyyn !

NSUT -reissu oli kokonaisuudessaan hauska ja antoisa ja taas jälleen pääsi sukeltamaan tähän ultimaten salattuun ja niin ihmeelliseen maailmaan ! ..Nyt ei muuta kuin odottamaan taas ensivuoden NSUT:ta, ja nimethänkin meillä on jo valmiina..

-Annukka-
( 3 kommentti(a) )

Mettis 5.11.2004


Hän oli käärinyt kipsinsä ja palannut rakkaan lajinsa pariin. Eipä 10 vuoden tauko näkynyt missään muussa kuin naamassa. Jos joku ihmettelee mitä kirjailija hourii, niin hän kertoo vain vanhasta Lahti Flashin pelaajasta, joka teki komepakin tartanille.

Itse asiaan...Noh...mitäs sitä sanois....
Vedimme treenit läpi kunnialla. Alussa pelailtiin hallussapitoa, mikä oli rutiinia konkar(e)ille mutta hankalaa vasta-alkajille. Sen jälkeen lämittiin pitkää, joka taisi uusille pojille olla vähän kinkkistä. Niin, ja sumiaisten Karelin veti ennen lämimistä pienet venyttelyt.

Villen kuuluisa nimikierros kuului myös ohjelmaan. Pitihän muumionkin saada tietää uusien kokelaiden nimet. Varmaan taas kaikki jäi päähän.

Pitkien lämimisessä on huomioitavaa kiekon liikerata. Itselläni ainakin kiekko tahtoi lopusssa kaartua aivan päinvastaseen suuntaan, mitä ensiksi oli haaveillut. Ja onhan se silleen, että mitä enemmän kierroksia, sitä kauemmin se plätty leijailee. Kierre tulee ajan kanssa - niin sitä tässä on odoteltu jo 2,5 vuotta. Ehkä se pukki tois...

Alkuräpellyksen jälkeen pelailimme 4vs4 pelejä.
Pelit pelattiin kolmella joukkueella. Hyvää neppaustahan tällaisessa salissa pystyy tekemään, joka näkyi myös kentällä. Sinänsä tämmöinen sali heijastui Vaasan turneessa, jossa emme hirveesti pitkiä heittäneet.

Mutta onhan se tietysti lähelle aina varmepaa kuin kauas. Kuitenkin, jos pystyttäis pitkiä viskomaan useammin ja varmemmin, niin siinä tulisi tietysti yksi lisä hyökkäykseen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

-Rampse-
( 5 kommentti(a) )