LUC ry:n reeniploki

Kesän treenit tähän mennessä

Rakas päiväkirja, long time no see. Pomokin lähti kesälomille joten nyt voi rauhassa lorvia ja raapustella muistiinpanoja treeneistä tältä kesältä tähän mennessä.

Minä olen yllättänyt itseni.
Luulin etten ikinä koskaan tule kehittymään liitokiekossa yhtään mihinkään, varsinkaan parempaan suuntaan. Luulin että olin yksinkertaisesti vanha laiska läski.
Mutta viime aikoina olenkin yhtäkkiä huomannut osaavani todella heittää ja heittää siis pitkiä (tai no, okei, pitkiä ne on mulle he he).
Kuntokin on hitto vie niin hyvä että jaksan koko treenikerran helposti loppuun saakka ja vieläpä peräkkäisinä päivinä. Tottakai loppupuolella rupeaa jo jalkaa painamaan ja noin, mutta kestävyys on aivan eri luokkaa kuin vuosi sitten.

Olisipa hauska ottaa matsia viime kesäisen itsensä kanssa. Viime kesänä olin läkähdyksissä jo lämppälenkin jälkeen, eikä puhettakaan että olisin kyennyt pelaamaan koko treenit, vaikka ois ollu vaihtomiehiäkin.
Jos jotain pitäisi veikata, niin sanoisin että viime kesänä olisi cooperin testissä mennyt nihkeästi ehkä 1500 rikki, tod.näk. reilusti alle. Nyt veikkaisin juoksevani 2400 melkein päivänä minä tahansa.

Vielä kun sais vähäsen nuoruuden ketteryyttä takaisin, eikä ois niin helevetin kankea. Mä olen niin hidas käänteissäni että vähänkään aivojaan käyttävä hyökkääjä vie mua puolustuksessa ihan miten haluaa (ja tätä ei sitten käytetä mua vastaan pelissä prkls )

Kai sitä vois ja pitäs muutenkin vähän kuntoilla ja noin, näemmä liikakilojen kasvamisen helppous on suoraan verrannollinen ikään.

Noin muuten, jos jotain huomioita seuramme toiminnasta tekisi, niin pelaaminen tuntuu sujuvan ihan kohtuullisesti. Tosin sen pitää sujua Rostockissa hitosti paremmin kuin kohtuullisesti, mutta onneksemme sama jengi on pelaillut yhdessä jo pitkään.
Se heikkous meillä on, että todella tiukoissa paikoissa varmoihin ratkaisuihin pystyviä ihmisiä on liian vähän.
Ja vielä maltettais rauhassa keskittyä tekemiseen. Kymmenen sekkaa kiekon kanssa on yllättävän pitkä aika. Toisaalta se voi olla tosi lyhytkin hetki jos ei homma toimi.
Mutta toimiihan se, vai mitä?

Ne kutka eivät Rostockiin lähde, tulkaa kuitenkin käymään Patarissa treeneissä ja tsekatkaa sivustoamme, osa pelaajista on luvannut toimittaa aika ajoin tilanneraportteja Saksasta.

Miellyttävää Juhannusta ja älkää menkö veneisiin sepalus auki, siinä käy yleensä kuulemma huonosti!

-aksu
( 1 kommentti(a) )

sunnuntai 19. kesäkuuta 2005

Kun ensimmäinen kesäsarjan viikonloppu lähestyi, niin tunnelma oli korkealla. Sisäsuomi Unitediin eli SISUUN kuulu 18 naista lahdesta ja tampereelta. Odotuksissa sunnuntaille oli iloisia pelejä, tutustumista ja sisukasta yrittämistä. Eli koska meitä olisi paikalla 15, niin pystyisimme pelaamaan täysillä jokaisen draivin..

Ensimmäiset pelaajat lähtivät aamulla matkaan poikien mukana jo seitsemän aikoihin ja loput tulivat sitten toisella autolla yhdeksitoista hankoon..Katselimme siinä hiukan kenttiä ja söimme aamupalaa muita odotellen. Sitten Tamperelaiset saapuivat paikalle ja otimme pientä tutustumista ja tämän jälkeen lähdimme lämmittelemään..

Ensimmäinen peli oli Tamperetta vastaan ja ensimmäiseen puoliaikaan asti, menimme rintarinnan vuorotellen maaleja tehden Pelin aikana tapahtui myös yllättävä sääilmiö. Yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla. Vettä vaan tuli ja tuli ja tuntui, ettei mikään pysynyt kuivana ja kiekko vain liukui käsistä pois. Kuitenkin, koska olemme suomessa, niin sade loppui yhtä nopeasti kun alkoikin ja sitten taas näki eteensä.

Puoliajan jälkeen tapahtui jotain ja loppuluvuiksi tuli 7-15 Tampereelle. Damn, sisu vaan katosi johonkin ja annoimme helpon toivon tutulle joukolle. Noh, kuitenkin pelasimme yllättävän hyvin yhteen ja siitä oli hyvä jatkaa.

Päivän toinen ottelu oli Turkua vastaan, jolta saimme tiukalla pelillä otettua kolme maalia. Näistä kaksi teimme Annin kanssa Pete kuviolla Aina voi siis oppia uutta. Omat fiilikset nousi korkealle ja itelle jäi hyvä maku pelistä.

Pelasimme ekaa kertaa uudella joukkueella ja pelasimme hyvin yhteen. Valmentajina meillä on hyvät miehet (eipä muuten saanu lupaamaamme ryhmähalia) eli kiitos heille kentän laidalla olemisesta ja sateen uhmaamisesta. Alkuhuudoksi ja muutenkin tunnuksemme nousi kyllä kaikki Sisu sanat eli se varmastikin tulee olemaan vahvuutemme. Sisulla loppuun asti ja aina kannustaen. Tässä oli eka viikonloppu ja siitä on hyvä jatkaa..
( 1 kommentti(a) )

Sunnuntai 5. kesäkuuta 2005

Mietin pitkään kirjoitanko tänne mitään vai annanko vain olla, sillä ei ole mitään sanottavaa itse treeneistä. Ehkä voin sanoa mitä tehtiin ja miten, mutta kaikki paikalla olleet tietävät silti, että tänään oli hiukan huono päivä.

Rostock häämöttää ihan nurkan takana ja vielä pitäisi jaksaa keskittyä täydellisesti treeneissä ja unohtaa muut asiat. Onhan se helppo sanoa noin, mutta kuinka moni pystyy siihen oikeassa elämässä? En ainakaan minä. Jos on huono päivä ja jaloissa ja päässä painaa, niin on vaikea löytää motivaatiota.

Kuitenkin jokainen tuntee itse itsensä ja jokaisella on keino nollata tilanne ja rentoutua. Itse tunnen tällähetkellä saavani eniten voimia läheisiltäni. Kun viettää vaikka päivän ystävän kanssa, eikä mieti kokoajan treenaamista ja muuta, niin illalla olo on jo paljon pirteämpi ja jaksaa lähteä treeneihin.

Tämän projektin aikana ollaan vietetty monta monituista hetkeä yhdessä ja jos vituttaa, niin kuka olisikaan parempi kohde purkaa turhautuminen, kuin joukkuekaveri siinä vieressä. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu. Okei, valmentajat sanoo, että kaikissa harkoissa pitää käydä ja keskittyä, mutta onko se järkevää, jos tulee vain paikalle kiukuttelemaan? En tiedä..En todellakaan enää tiedä. Välillä tuntuu, että olisi parempi vaan vetää peitto korviin ja jäädä sinne.

Itse olen sitoutunut projektiin kuitenkin jo niin paljon, että omatunto kolkuttaa ja kolkuttaakin pahasti, jos jättää edes yhdet treenit väliin. Sekään ei ole hyvä

Rostockiin on vielä neljä viikkoa ja noin kymmenet treenit..Mitä jos jätettäisiin kiukuttelut kotiin ja puretaan turhautumiset keskittymällä pelaamiseen, heittoihin ja yleiseen keskittymiseen. Ehkäpä se voisi olla voimamme eikä heikkoutemme? Kun neljä viikkoa on ohi olemme rostockissa ja annamme kaiken mitä meillä on annettavaa..Sen jälkeen on treenitauko ja voi ottaa rauhallisesti..Mutta siihen asti on vain jaksettava. Autetaan toinen toisiamme, ja jos näemme toisella olevan pahapäivä, niin annetaan kihistä rauhassa, eikä mennä tielle..

Tässä minun tunteitani ja pohdintojani tämän päivän jälkeen. Itse ainakin haluan jaksaa loppuun asti projektissa, jossa aloitin, ei nyt voi luovuttaa kun ollaan näin lähellä..Ei yksinkertaisesti vain voi..

*hali*

-Hide-
( 1 kommentti(a) )

Patari 19.5.2005

Peli oli hirveän näköistä, ei oikeen muuta voi sanoa. Mielestäni ekoissa ulkotreeneissä oli parempi asenne kuin nyt. Nythän oli paikalla yli 20 henkeä, joten sekin vaikuttaa. Se vaikuttaa siihen, että yhdelle pelaajalle tulee vähän kiekkokosketuksia. Se ainut kosketus kun tulee, se tippuu tai heitto lähtee suoraan vastustajalle tai kiekko muuten vaan menetetään. Katkon jälkeen vois varmaan jättää kiekon suoraan maahan, kun kuitenkin se menetetään.

Yksi syy mikä voi olla, että treenit alkaa menemään vähän pakonomaiseksi. Tullaan treeneihin niin sanotuilla puolilla valoilla. Keskitytään kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Ei aina auta että tulee treeneihin, vaan mitä siellä tekee. Motivaatioerot ovat myös vaihtelevia joukkueessa: toiset haluaa pitää hauskaa, toiset haluaa voittaa Maailmanmestaruuden.


En usko ainakaan itseni kehittyneen näissä harkoissa. Vielä malttia pitäsi saada paremmaksi omalta osaltani. Ei ollut oikeen hauskaakaan kentällä - "kakkanen" maku jäi suuhun. Kai niitä heittoharjoituksia vois vieläkin ottaa...

Mistä sitä konsentreittiä sais kaikille?


( Ei vielä kommentteja )

Patomäki 10.5.2005

On taas aikaa viime merkinnästä ja se on sisäkaudelta, joten eiköhän bloginkin olisi aika siirtyä kesäaikaan. Tuntuu, että nyt Rostock projektin viedessä paljon huomiota koko seura on kokenut herätyksen. Ihmisiä käy harkoissa ahkerasti, harjoitellaan kuvioita ja pelataan (ainakin välillä) ajatuksella.

Tänään oli oikeastaan mukavat treenit tai ainakin allekirjoittaneelle jäi hyvä maku tai no..mut kuitenki Saatiin kadonnut lammas takaisin joukkoomme ja vierailijakin näkyi. Tervetuloa uudelleenkin

Aluksi vedettiin tuttu lämppä ja sitten kuvioita. Ainakin ensimmäinen kuvio meni hyvin, koska sitä on jauhettu jo useamminkin, mutta toinen meni hiukan puihin, mutta ehkä ensikerralla paremmin..eikös juu

Pelaamisesta sen verran, että molemmat joukkueet alkavat löytää sen yhteisen sävelen pelaamisessa ja niin hyökkäykset kuin puolustuksetkin toimivat Eli edistystä on selvästi huomattavissa, joten jatketaan samaan malliin.

Sitten lopuksi pientä filosofistista pohdintaa. Pelikentällä pitäisi pystyä unohtamaan lähes kaikki muu paitsi itse pelaaminen. Jos on keskinäisiä ongelmia niin ne heijastuvat peliin ja sitä kautta myös muut kärsivät. Jokaisesta ei voi pitää eikä tarvitsekaan, mutta se riittää jos kentällä voimme puhaltaa samaan hiileen.

-hide-
( 1 kommentti(a) )

Ahtiala 20.3

Monella taisi eiliset pelit ottaa niin koville, ettei Ahtiala napannut seuraavana päivänä. Kai se on ihan ymmärrettävää, mutta esimerkiksi uudelle Neealle ei varmaan antanut mitään kun paikalla oli vain kaksi haisevan karvasta apinaa, kun tyttöjen treenit alkoivat. Sanoinkin ohimennen, että voi tulla perjantain harkkoihin, jos vaikka pääsisi pelamaan kunnolla - edes joskus.

Itse treenit vedettiin heittomielessä. Mikäpäs siinä. Oltiin lapsuudestakin tuttua aasileikkiä. Jokainen sai aina vuorollaan päättää mihin pitää heittää ja millä tyylillä. Kirjaimia sai aina sitä mukaan, jos heitti ohi. Poikkeussääntö: Jos kukaan ei osunut kohteeseen, niin kenellekään ei tullut kirjainta. Häviäjää eli itse kuningasaasia en nyt viitsi mainita, ettei minun tarvitse lähteä Rostockiin ilman toista kättä.

Mutta voittaja ratkesi kiihkeän kamppailun jälkeen, kun kullasta kamppaili enää - muiden jo tiputtua - Keijo ja Pekka. Jos joku olisi ennen kisaa sanonut, että Pekka vie voiton, niin olisin kyllä vienyt kyseisen henkilön parantolaan. Kuten jo jotku nokkelimmat ovat jo arvanneet, niin tuo Porojen kanssa pienenä leikkinyt lapsukainen voitti koko hela hoidon. Pekka on kai tarkin, mutta mites Pekka ne liikkuvat kohteet?

-Rampe vaan-
( Ei vielä kommentteja )

Renkomäki 15.2 klo 18-19.30

Alku näytti pahalta kellon soidessa kuusi. Paikalla vain 3 täsmällistä peluria, mutta meidän joukkueessa taitaakin olla niin monta tähteä, että voi tulla 10 min myöhässä. Kuin junienaikatauluissa kulkeva Keijo "Keke" Kulonen kuului myös ns. "tähtien" joukkoon. Parempi myöhään kuin kuoleman jälkeen. Yllättäen Renkomäen ahtaaseen laatikkoon oli ahtautunut Junnu SM:stä uuden kipinän löytänyt Teemu "abi" Puodinketo.

Ville pakoili vastuuta, joten Anssi The BMW(vm. 1977) otti aatteekseen pitää treenit. Anssihan pisti hien virtaamaan. Juostiin ku hullut lehmät jossain aavikolla. Varsinkin 2vs2 hallussapito tuotti semmoset sykkeet, että huh huh. No joo, itse tykkään kyllä juosta. Siinähän sitä nopeuskestävyys kehittyy ku pumppu hakkaa 50 iskua/sec. Ja hallussapidossa nopea pelitempo vakiintuu.

Harkoissa myös venyteltiin ja tehtiin perusheittoja juoksevalle pelaajalle. Pelailtiin 4vs4 pelejä kahdella joukkueella. Taisi siellä vaihdossakin muutama häiskä olla.
Jeps, kyllä Renkomäessä saa ainakin pelata tarpeeksi, kun ei ole niin paljon populaa. Ei huono, ei ollenkaan huono...

-Rampe-


( 1 kommentti(a) )

Mettis 4.2.2005

Meikäläinen teki vaimon myöntymyksellä hurjan muutoksen elämässään liitokiekon hyväksi, saatiin muutettua saunavuoro perjantailta torstaille. Niin ollen ähäkutti olen muiden vaivana kahtena iltana viikossa.

Edelleen vaivaa aika lailla ailahtelevaisuus. Välillä menee lujaa ja hyvin ja sitten taas samana päivänä ihan päin sitä itteensä. Niinkuin eilenkin.
Lämppä meni ihan jees ja fiilis oli hyvä, kunnes treenailtiin saksalaista ja minä olin kuin en ois ikipäivänä kiekkoa nähnykkän.
Sama kohellus jatkui pelatessa, pari ensmäistä peliä meni vähän siihen tyyliin että ois melkeen ollu parempi hoitaa maalitolpan vastuullista tehtävää kuin sählätä kentällä.
Jostain kuitenkin viimein onneksi löytyi taas kipinä ja parin pienen onnistumisen jäläkeen loppupeli toimi paremmin.
Ja huom, mulle "paremmin" on toisen "keskitasoa"...

Kohta pitäis ruveta valmistautumaan Tampereen turnaukseen. Ettei tarvis hävetä kotia tultuaan...

Voi jos sais jostain uuden pelisilmän, vanha on vissiin vähän kaihin runteleman kait...
( Ei vielä kommentteja )

Kävimme tammikuun viimeisenä viikonloppuna pyörähtämässä Tampereella ja pelaamassa kaksi peliä. Sanan mukaisesti kävimme siellä

Aamulla lähdimme kahdeksan aikaan ajelemaan kohti Tampereen Pyynikkiä ja olimme jo hyvissä ajoin perillä (wow), joten ehdimme hyvin lämmittelemään ja heräilemään. Pelipaikka oli ihan kiva, koska siellä oli hyvin pukuhuoneet ja kentän vierellä oli katsomo. Ei valittamista

Ensimmäiseen peliin lähdimme iloisena ja voitontahtoisina vaikka meitä olikin paikalla kuusi Koska kapteenimme ei ollut paikalla, niin jaoimme taas uusiksi tehtäviä. Heidi kävi arpomassa pelin ja Evelle lankesi loppupuheenvuoro. Pelimme kulki hyvin ja kun näimme pelin jälkeen pisteet taululla ihmettelimme, että emme kyllä hävinneet niin paljon, kuin pisteiden mukaan olisimme. Eli peli Todella Upeeta vastaan päättyi 7-15 heidän voittoonsa.

Saimme pelissä seitsemän maalia ja ne olivat hienoja;) Yhteispelimme sujui hyvin. Meillä on hyvä henki ja ajatuksemme menevät samalla tasolla, joten kentälläkin meillä on hauskaa Vaikka hävisimme, niin olimme iloisia ja lähdimme suuntaamaan kaupunkia kohti, sillä ennen seuraavaa peliä meillä oli viisituntia aikaa.

Seuraavassa pelissä saimme paikalle vahvistuksemme Liian ja Annin, joten meitä olikin jo kahdeksan Vastassa meillä oli Turku Terror, joka suoraan sanottuna vei koko pelin. Ehdimme vain vaihdosta kentälle ja Turku teki jo maalin. Pelin päätösluvut 15-2 olivat melko surulliset, mutta suuntamme on aina ylöspäin

Jokaisesta pelistä voi vain oppia ja minusta ainakin tuntuu, että alan pikkuhiljaa käsittää asioita, jotka ennen oli outoja ja muille itsestään selvyyksiä Meillä on hyvä yhteishenki, joten se jo antaa rohkeutta yrittää ylittää taitonsa mutta annetaan taas seuraavassa pelissä kaikkemme ja katotaan mihin päästään
( Ei vielä kommentteja )

Fysiikka keskiviikkona 19.1.2005

Noniin, nyt oon sitten minäkin käynyt fysiikka harkoissa. Tullessani paikalle (huom. olin ajoissa) en tiennyt mitä odottaa. Okei, lenkki ja lihaskuntoa, mutta miten, missä jne..

Teimme aluksi pienen lenkin. Pojat teki pidemmän ja minä yksinäni tein lyhyemmän, koska en pysynyt poikien perässä, mutta kyllä minä vielä joskus

Sen jälkeen olikin sitten lihaskunnon vuoro. Etenimme kuntopiirimaisesti pisteestä toiseen. Toistot olivat 20 mikä ainakin minulle oli liikaa, joten omassa hiljaisuudessa tein kaikkia liikkeitä aina 15 mikä sopi paremmin minulle

Eräs pojista oli taas vauhdissa, joten naurua riitti. Kaikesta huolimatta minulle jäi jotenkin outo fiilis koko kerrasta, mutta ehkä se johtui siitä, että olin ainoa nainen tänään. Saa nähä mitä ensikerralla..

-hide-
( 1 kommentti(a) )