Slippery when wet
Syyskuun 20. 2005, 11:33
Patari nurmikenttä/lätäkkö 18.9.2005
Pidimme noin tunnin ja vartin mittaiset treenit, kovasti oli juniori- ja pappapitoista, neljä teiniä ja sitten Iskä-Lempinen ja minä-iskä.
Koko Patomäen ruhtinaallinen urheilualue oli kokonaan meidän.
No, eipä siinä mitään, kevyt lämppälenkki alueen ympäri hölkyti hölkyti ja sitten pari kevyttä drilliä joiden kuvioiden pohjalla Pikku Kinkut aikovat teurastaa vastustajansa armotta Pyhä Ultimate-turneessa.
Sittenpä pojat vs tytsyt-matsi jonka pojat kyllä voittivat selkeästi, mutta mimmien pelissä oli silti enemmän ajatusta.
Välillä peli lähes tulkoon pysähtyi kun piti karjua muutamalle pojankoltiaisille. Nämä älyn jättiläiset pörräilivät mopoillaan toisella harjoituskentällä aiheuttaen hyvää tuhoa nurtsille.
Totta kyllä, kentät ovat jo tähän aikaan aika hiljaisia, mutta ei sinne silti hitto vieköön tarvii mennä sähläämään.
Voi olla että tulee selkäsauna ens kerralla.
Vaikka olikin tuommoiset vaatimattomat treenit ja keli oli märkä & kylmä niin teki silti hiton hyvää päästä kahden viikon tauon jälkeen touhuamaan kiekon kanssa.
-aksu
( )
|
|
|
Piiri pieni pyörii..
Elokuun 26. 2005, 09:32
Torstai 25.8.2005 Patarissa
Mitä ihmettä LUC:lle on tapahtunu? Meitä oli eilen illalla patarissa KUUSI paikalla. Yksi tän kesän alottelijoista, yksi tytö ja neljä poikaa. Treenit olivat vähään aikaan viimeiset Matin vetämät ja vaikkakin meitä oli paikalla vain kourallinen, niin meillä oli hauskaa Heh, tai sitten vasta oli hauskaa kun opin sen maalikuvion. Anteeksi kaverit, mä tiiän että mun koordinaatio kyky on ihan jostain syvältä. Eli sitä ei siis ole.
Se hyvä puoli tossa on, että paikalla on vain muutama ihminen, että saa enempi apua. Eli nyt sain taas paremmin testattua ja ihan ohjeiden kanssa tuota pitkää. Ehkä se jo pikkuhiljaa alkaa kohta onnistumaan.
Huonoa taas on se, että meijän uudet innokkaat aloittelijat saa todella huonon kuvan treeneistä, kun ehkä kerran viikon aikana pääsee pelaamaan ja silloinkin max viis vs viis pelejä. Kohta on kesä ohi ja siirrytään sisälle, joten olisi kiva vielä edes kerran pelata kunnon 7 vs 7 ulkona. Otetaanko tämä tavoitteeksi?
Noh..Kiva kuitenkin, että muutama jaksaa käydä väen vähyydestä huolimatta. Kiitos Matti kaikista opeista ja muusta. Törmätään taas..
( )
|
|
|
Ne on paperia ;)
Heinäkuun 9. 2005, 10:49
Tultiin, nähtiin, petyttiin, kasvettiin yhteen, opittiin ja näytettiin. Voitettiin perjantai aamun viimeinen sijoituspeli ja sijoituksemme tuli 13. Olemme ylpeitä !
Illalla rentouduimme kukin tavallaan. Kävimme katsomassa mixedin finaalin ja sitten loppu partyihin. Tässä oli reissu. Lahti kiittää lukijoitaan
Kiitos LUCsus tämä reissu antoi mulle paljon !
( )
|
|
|
No ei kai me Aksu nyt ihan jokaista hävitä
Heinäkuun 7. 2005, 23:39
Niin, aamurutiinit olivat samat kuin ennenkin. Meidän peli piti olla klo 11, mutta yllättäen se oli siirretty kahdella tunnilla. Valmentajamme kommentoi toimitsijoille sanalla: Unbelieveble. Aika kumma, ettei EM-kisoissa järjestelyt pelaa.
Tästä ei kuitenkaan LUCsus masentunut, vaan raivolla vedettiin "aamun" matsi. Harmittavasti tappio 15-16, mutta pelattiin kuitenkin paras peli siihen mennessä. Toinen peli todellakin voitettiin 17-16 tiukan väännön päätteeksi.
Luulen, että meidän tietynlainen vapautuminen auttoi saamaan hyvän fiiliksen tämän päivän matseihin. Ja tunnelmat olivat korkealla voiton jälkeen.
Analyysinpoikasta: Kisojen ensimmäisinä päivinä Ei heitelty paljoonkaan yläheittoja, mutta esimerkiksi tänään upsit ja killerit olivat hyvinkin herkässä. Kai se johtuu semmoisesta itseluottamuksen kasvamisesta kansainvälisissä peleissä.
Päivän tsempparipalkinto menee komeasta parrasta tunnetulle Pasi "risu" Riskulle, joka meni kentälle telottuaan polvensa eilen. Riskulla taitaa olla 6 viikon sairasloma edessä. Mutta tämmöiset Riskumaiset tempaukset sytytti koko joukkeen taistelemaan kuin Sven Dufva.
Ei tässä tänään muuta, huomenna viimeinen peli jossa ei mitään hävittävää.
-R.I-
( )
|
|
|
Pääasia on iloinen peli ;)
Heinäkuun 6. 2005, 19:13
Tästä tulee nyt pikainen teksti, mutta on vapaa ilta, niin pitää ehtiä vielä ottaa pienet nokoset ennen illan trading nightia. Heh, se siis vapaasta illasta
Aamulla herättiin tosi väsyneinä kuudelta ja havaitsimme samalla hetkellä, että ulkona sataa yhä mutta mehän olemme tottuneet sateessa pelaamiseen, joten ei siinä mitään. Edessä olisi viimeiset alkusarjan pelit, joten tavoitteena oli avata pistetili.
Kentät oli hieman heikossa hapessa rankan sateen jälkeen, joten kentät oli muuttunut ja vaihdoimme paikkaa noin 15min ennen ekaa peliä. Pelasimme ensin espanjaa vastaan (oliko kojootit sieltä?) ja olimme jumissa :/ Hävisimme siis taas pelin Loppuringissä nuhasetkin saivat vastustajilta lämmittävää yskänlääkettä Pullo kuulema takavarikoidaan siihen asti, että meillä on lupa siihen..
Toinen peli olikin sitten teneriffaa vastaan. Nimi taisi olla Gert Jonnys Band. Heidän taktiikkansa oli peluuttaa tyttöjä, joten annikin pääsi pitkän pitkän jankutuksensa jälkeen pelaamaan hih..kyllä se sielä taisi hieman juostakin. Aluksi olimme tuttuun LUC tapaan hukassa, mutta puoliajan jälkeen hyökkäys löysi itsensä. Hyökkäys teki helpon näköisesti maalin lähes, joka kerta viivalta lähtiessään. Me pelasimme hyvin, mutta teneriffa vei voiton.
Viimeisessä pistessä joukkueemme dyykkaaja (anssi) yritti kaikkensa maalia tavoitellessaan ja juoksi pahan näköisesti aitaa kohti. Tämä on sitä kaikkensa antamista ja loppuun asti menemistä. Mitään vakavaa ei kuitenkaan käynyt ja huomena ollaan taas voimissamme
Heii..jotain outoakin tapahtui. Postman ei menettänyt tänään vissiin kertaakaan hermojaan. Ei vastustajiin eikä omiinsa..siitä iso plussa poitsulle
Kohta suuntaamme syöämään ja sitten trading nightiin katsomaan haluaako kukaan vaihtaa omakseen meidän hienoja luc kiekkoja..huomena taas kuulumisia täältä veden toiselta puolelta..
-Hide tai Hecu niin ku nyt tuntuu nimi olevan -
( )
|
|
|
Ei mitään uutta länsirintamalta
Heinäkuun 5. 2005, 23:27
Rostock 050705
Päivä alkoi jo ruutininomaisesti klo 8.00 kukon kiekuntaan, jonka eräs tupakaveri oli laittanut herätysääneksi. Aamupala 8.15, ja kentille 9.20 ratikalla. Ensimmäinen peli ranskalaisia patonkijuippeja vastaan oli aika radikaalisen selvä. Ranskalaisten selät olivat koko ajan meidän edellämme. Kiinnostavuus peliä kohtaan oli lopussa, kun näytti ettei LUCsuksen vastustaja ollut ihan samalla tasolla.
Toinen peli Saxydriversia vastaan oli tiukempi, mutta jälleen kerran LUCsus jäi litkimään katkeraa kalkkia. Yleisen fiiliksen pohjalta moni oli tyytyväinen peliin, koska paljon tuli onnistumisia, ja nimen omaan kansainvälisiä semmoisia, joita täältä ehkä tultiinkin hakemaan.
Käytiin jälleen kerran syömässä koululla, jossa hyvät safkat saivat Lahden orkesterin raikkaalle tuulelle.
Kävin itsekseni tsekkaamassa Rostockin keskustan kävelykadun, joka tarjosi paljon nähtävää. Ongelmaksi koitui kuitenkin, että kaikki paikat olivat lähestulkoon kiinni, joten jouduin ihastelemaan kalliita rannekelloja -Esteri-tädin takapuolesta tulevan suihkun kanssa - lasin ulkopuolelta. McDonalds oli sentään auki ja sinne tutunomaisesti astelin sisään. Kolmella eurolla saikin jo maittavan ilttispalan.
Huomenna onkin herätys jo kuudelta, joten saas nähdä kuinka LUCsuksen tyttöpoikajoukkueen kellot soivat. Jääkö joku torkkumaan? Onko Annin jalka vielä kipeä? Miten kestää hyökkäyskentän kantti? Jaksaako Valmentaja-Ville loputonta pelaajien narinaa (vrt. 1950-luvun mummolan ovi)?
Ei hätää hyvät kuulijat, se selviää seuraavassa osassa...
-Rampe-
( )
|
|
|
|
Heinäkuun 4. 2005, 21:36
Istun taas tässä koneella ja mietin päivää taaksepäin. Olo on hieman tyhjä. Aamulla herättiin taas aamulenkille 8.15 jonka jälkeen oli vuorossa nopea aamupala, jotta ehdimme lähtemään ajoissa kentille. Kapteenin komento kuului tälläkertaa että ulkona tasan 9.15. Alamme hieman jo kapinoida tätä armeija meininkiä vastaan, mutta kzllä se menee vielä..ainakin muutaman aamun Noh, hzvähän mun on sanoa, ku nukun kuitenkin toisen kapteenin kanssa samassa huoneessa..Pitää muuten hiukan taas kehua. Meidän kahdeksan hengen kattohuoneisto on aivan mahtava
Aamupala oli taas kerran hyvä. Ehkä pieni kaipaus on ruisleipää kohtaan, mutta vesimeloonin viipaleet aamulla korva sen melko hzvin
Tälläkertaa teimme peliliikkeen, eli käytimme meille kuuluvaa ilmaista joukkoliikennettä. Menimme siis kentälle ratikalla. Sellanen piiitkä sininen juna, joka pysähtyy joka pysäkille. Allekirjottanut tykkää
Kentälle päästyämme ilma löi meitä vastaan koko voimallaan. Vaikka kello tuskin oli kymmentäkään, niin asteita oli varmasti lähemmäs kolmekymmentä. Noh, ilmasto on mikä on ja siitä huolimatta on annettava kaikkensa. Aloitimme lämppäämään ja odotukset olivat korkealla. Tulisihan päivän ensimmäisenä päänahkana vastaamme kotijoukkue endzonic. Kenttänä oli vaan pelottavan polttava kumitekonurmi
Peli alkoi tiukalla piste pisteellä etenemisellä. Menimme tasatilanteessa aina 4 pisteeseen, jolloin tiukassa maalitilanteessa menetimme yhden pelaajamme. Anni teilattiin maahan ja hän joutuu näillä näkymin olemaan sivussa ainakin muutaman päivän. (eli ei käynyt sitteenkään pahasti, huh..) "Pieni" mustelma tuli nilkaan, mutta kyllä se tyttö jo loppupäivästä oli vaikea pitää pois kentän laidalta. (ja kun muistetaan mikä helle siellä oli, niin piti pelaajistakin pitää huolta, että he pysyivät varjossa aina kun oli mahdollista.)
Peli päättyi lopulta kotijoukkueen voittoon 8-17. Ei siinä mitään. He vaan olivat parempia ja vaikka tuntui ettei ero ollut noin iso, niin niin se vain oli. Puolustus toimi hyvin, mutta hyökkäyksellä oli vain pienenpieniä ongelmia suomalaisen sisun kanssa eli sanotaan vaan, että silloin kun tulee häviön uhka, niin tunteet hiukan kuumenee
Pelin jälkeen otimme varjoa ja oottelimme seuraavaa peliä
( | )
|
|
|
Kuin Joulupukkia olisi odottanut
Heinäkuun 3. 2005, 23:12
Rostock 3.7.2005
Kaikkihan muistavat tuon ajan, jolloin pukkia odoteltiin kädet täristen isän sylissä. Täällä Rostockissa taisi olla samanlaisia tuntemuksia tänään kuin tuolloin 10 vuotta sitten. Nyt odottelin vain peliä, jota varten olin käyttänyt melkein puolet elämästäni viimeisen puolen vuoden aikana.
En tiedä mistä alottaisi, mutta aamulla heräilimme omien voimien mukaan, kuitenkin niin että ulkona piti jokaisen olla klo 7.45. Tästä ei tingitty, vaan jokainen sai nahkansa ulos juuri tuolla kellonlyömällä, myös joka pikkupojan/tytön oma toivekapteeni; Matti "näsä" Parpala .
Seuraava toimenpide oli aamupala ja kentille lähtö. Aamupalana saimme tuoreita sämpylöitä, jugurttia, muroja, makkaroita, juustoja etc. Juomana oma - talotaikurimme Irish - oli ostanut tuoremehua ja jääteetä. Kentille lähdettiin talsomaan kävellen, tottakai. Jännitys alkoi jo nousta. Täällä tosin tiedettiin koska peli alkoi, kuin taas pikkupoikana pukki saattoi tulla klo 16-20.
Ennen alkulämppää otettiin muutama heitto tutustuen kentän eri kuoppiin jne. No ei vaan, kenttä oli mitä mainion. Mieleeni tuli Lahden Kivimaan kenttä.
Viimeiset hetket olivat lähellä, ja LUCsuksen määrätietoinen joukko alkoi keskittyä alkavaan matsiin. Viimeisenä virityksenä otimme pari vastaanhakutrilliä.
Nyt se oli alkanut, elämäni suurin ottelu tähän mennessä.
Peli meni melkein odotusten mukaan. Vastassa oli ranking kakkonen, joten LUCsuksen oli tyytyminen tappioon 8-17. Ajoittain pystyimme haastamaan vastustajat, mutta heidän varmuus ja kokemus tuli esiin tärkeillä hetkillä. Kuitenkin ensimmäinen arvokisapeli oli takana, ja nyt voin paremmalla luottamuksella keskittyä seuraavaan otteluun. Kärki ei ole kaukana, mutta ei lähelläkään, eli missä se sitten onkaan loppupeleissä.
Loppuilta meni avajaisia seuratessa ja syödessä. Avajaiset eivät olleet millään miljoonabudjetilla tehty. Siellä eriväriset koirat hyppivät kiekkojen perässä ja niiden jälkeen alkoi päivän ottelu, jota väsyneet pelaajat tulivat seuraamaan. Taisin seurata ottelua muutaman pisteen, kun ei oikeen jaksannut.
Huomasin, että oli yllättävän vaikeaa tilata lettua letunpaistajalta, joka ei ymmärtänyt edes englantia. Kiinnostaville kerrottakoon, että sain loppujenlopuksi tilattua sen letun, joka sisälsi muun muassa sokeria. Ei kyllä ennen ole tullut tilattua lettua 20 min.
Avajaisten jälkeen lähdimme syömään. Ruoka oli hyvää, mutta pienenä miinuksena jouduimme odottamaan jonossa tunnin ennen kuin pääsimme nauttimaan päivällisen antimista. Jonossa pyörtyminen oli lähellä, koska muut jonossa olevat hengittivät lähempänä kuin niskassa ja lämpöä oli 57 celsiusta, siis ilmassa.
Nyt tämän illan iltasatu alkaa olla päätöksessään ja on aika käydä nukkumaan. En usko, että minulla on vaikeuksia saada unta, kun tullut käveltyä/juostua varmaan 30 km päivän aikana. Ja en myöskään usko, ...
( | )
|
|
|
On the way to Rostock
Heinäkuun 2. 2005, 15:53
|
Aika lentää ja niin tekee kiekkokin...
Kesäkuun 29. 2005, 14:25
|
Sivu 1 2 3 4 5 6 7 8
|