Nyt ihan ensiksi on pakko hehkuttaa: [b]Lahden tyttäret ylsivät finaaleihin asti![b]
Meidän joukkueemme koostui seuraavista pelaajista:
Minä (Eeva)
Hanna
Milla
Riikka
Kia
Marika
ja joissain peleissä meitä tukivat Vaasan reippaat tyttöpelaajat Sanna ja Terhi. Kiitos heille!
Eli meitä oli yhteensä kuusi(+2), ja pelit pelattiin viidellä pelaajalla. Päässä pyöri melko pelottavia ajatuksia vaihtomiehien riittävyydestä. Entä jos joku katkaiseekin jalkansa tai reväyttää olkalihaksensa harhauttaessaan hyökkäyksessä?
Turnaukseen lähdettiin vähän eri mielialoilla, enemmistö innoissaan ja vähemmistö vähän pakonomaisella asenteella. Onneksi pakonomaisuus katosi heti kun päästiin pelikentälle.
Minä ja Kia saavuimme Kimitoon perjantai-illalla ja pystytimme heti teltan koulun viereen. Nukuimme yömme hyvin, vaikkakin aluksi pelkäsimme henkemme puolesta.
Kuulimme meinaan sellaisia ääniä, joita kuulee vain horror-elokuvissa! Unta tuli palloon jotakin 8-9 tunnin väliltä, joten olimme virkeitä. Lopuista joukkuelaisista ei olisi voinut sano samaa... He lähtivat ajamaan Lahdesta jo aamulla anivarhain ja pienen väsymyksen saattoi havaita.
Ensimmäinen peli pelattiin SOS:ia vastaan. Pääsimme aamukankeina nopeaan nousuun ja SOS jäi "hieman" jalkoihin. Johdimme siis jonkin verran. Vaikka peli oli tiukkaa, pelasi LUC silti paremmin ja kauniimmin. SOS:n joukkueelta puuttui tällä kertaa valmentaja, mikä ehkä saattoi vaikuttaa SOS:n pelin epävarmuuteen. Mutta eihän meilläkään ollut valmentajaa mukana! Loppujen lopuksi voitimme pelin pistein 13-6.
Hähää Sipoo! Aina olemme uhkailleet: "Ens kerralla me voitetaan" (Olemme tosiaan joutuneet uhkailemaan monta kertaa.) Mutta tällä kertaa kuumassa helteisessä säässä kesän loppumetreillä me kiilasimme kerrankin ohi!
Ihmettelimme itsekkin melkoisesti (valtavasti!) voittoamme ja sen kunniaksi pääsimme syömään Hannan äidin tekemää extra hyvää kanamurkinaa ja kohtelu oli kuin osoitettu sodassa voittaneille sankareille! Kuitenkin voiton eteen oli tehty työtä.
Seuraava peli, eli sarjassaan toinen, pelattiin Turun1 joukkuetta vastaan. Meillä oli mahdollisuudet voittaa, sillä pelasimme melko tasaisesti. Tässä vaiheessa suurempi määrä vaihtopelaajia olisi tehnyt kyllä kutaa. No, Turku1 voitti meidät 13-5. Aijai!
Lauantain viimeinen peli oli Turun2 joukkuetta vastaan.
Pelin alku oli meidän osaltamme mieletöntä sählinkiä ja möhlinkiä, ja siltä se myös näytti. Turku2 pelasi jotakin paikan tapaista, ja sekös pisti meidät aluksi ihan jäihin.
Nyt oli pakko neuvotella uusi asettelu meidän hyökkäykseen ja päätimme, että kolme raksapelaajaa olisi parhain ratkaisu. Väsytimme Turku2 boxipelaajat ja pääsimme etenemään hyvin maalia kohti. Totesimme pelikuvion hyväksi pisteiden alettua nousta. Jatkoimme samaan malliin pelin loppuun asti ja veimme pelin 13-3tai2. Ruotsalainen sanoisi: "Det var lätt och roligt!"
Takana oli kaksi voittoa ja yksi häviö. Ei paha! Meidän piti tulla vain pelailemaan, ja ottaa koko turnaus oppimisen ja kunnonkohotuksen kannalta. Höpöhöpö sanon minä. Lahti ei saa olla liian nöyrä asenne, muuten tulee turpiin!
Ja JES! Palkintona oli jääkylmä suihku.
Toiset viettivät yönsä Nuorisotalon salissa, joka oli nukkumiseen liian kuuma paikka minulle ja Riikalle. Menimme nukkumaan vanhaan pukuhuoneeseen ja saimme naapureiksi Vaasan pojat. Pojat olivat mukavia! He eivät kuorsanneet ja mikä parasta, me saimme täydellisen yörauhan.
SUNNUNTAI
Aamulla tavapasimme taas toisemme. Rupesimme lämmittelemään seuraavaa peliä varten, jossa vastustajamme oli Team. Ja yhtäkkiä iski mieletön ukkonen! Pelit keskeytettiin hetkeksi ja saimme vielä hetken lisäaikaa valmistua peliin. Pelin voittaminen oli sijoituksen kannalta tärkeä. Oli voitettava, jos oli aikomusta finaaliin!
Team:n peli oli ihan jouhevaa, mutta virheitä heille tuli enemmän kuin meille. Ja Marika meni loukkaamaan jo kipeän jalkansa! Peli ei kuitenkaan ollut vielä menetetty. He väsyivät siihen, että me johdimme peliä ja loppuvaiheessa havaitsimme heidän osaltaan pientä luovutuksen makua. Mutta: Me voitimme! 13-4!
Enää ei tarvinnut kurtistella otsaa, sillä tiesimme olevamme finaalissa. Finaalissa! FINAALISSA!
Nyt menimme lämpimään suihkuun ja siitä kohti kotia. Hymy korvissa ja p*rseet kipeinä...
Meidän vuoden pelanneet pelaajamme eli Milla, Hanna ja Marika: Pelasitte hienosti ja varmasti!
Ja kaksi vuotta pelanneille Kialle ja Riikalle myös pieni tervehdyksen tynkänen: On upeaa tajuta, kuinka oppii tuntemaan aina enemmän toisen pelityyliä. Pelasitte hyvin!
Finaaleihin mennään sitten 15.9, joten kaikki pelaajat vain mukaan! Vaikka ehkä ei tulisikaan kultaa, niin voimme olla ylpeitä. Tosin nyt ei mietitä pelin lopputulosta, vaan sitä, että mennään pelaamaan!
ps. Kaikki kannustamaan!
Minä kiitän ja kuittaan
-Eeva
( | )
|
|
