(kopio jutusta jonka tein vaasan lauran toiveesta)
--alku puuttuu--

Päällimmäisenä asiana muistan viikonlopusta sen, että meillä oli hauskaa. Vaikka joukkueemme koostuukin kahden tai oikeastaan kolmen kaupungin tytöistä ja naisista, niin silti tämän viikonlopun aikana olimme oikeasti joukkue. Pelasimme niin hyvin yhteen, ettei tuntematon katsoja olisi voinut sanoa onko kentällinen aina treenannut yhdessä.

Kun SM III viikonloppu lähestyi, niin ainakin Lahdessa oli nauru ja ilo ylimmillään, sillä pelaajia tuntui löytyvän juuri tälle viikonlopulle vaikka kuinka paljon. Okei, onhan meillä pelaajalistassa 24 nimeä, mutta se että kaikki pääsisivät pelaamaan on toiveajattelua. Hyvinkää viikonloppua varten meitä oli torstaina ilmoittautunut mukaan 15. Se tuntui aivan uskomattomalta. Olemmehan tähän asti menneet muutaman vaihtomiehen voimin ja nyt meillä olisi kaksi kentällistä. Aivan upeaa.

Lauantaina ensimmäinen peli oli aamu-unisillekin sopivaan aikaan. Kentälle saavuttuamme naureskelimme ottavamme vastustajalta luulot pois sillä, että meitä on niin paljon. Kappas vain, mutta vastustaja Teamillä oli myös saman verran pelaajia, joten se siitä. Ennen peliä kaikilla oli hyvä mieli ja siinä pelinumeroita paitoihin teippaillessa jännitys alkoi hieman vaivata joitain pelaajia. Mukana oli jopa pari uutta lahtelaista.

Peli Teamiä vastaan oli heikko esitys, jopa meiltä. Saimme yhden maalin. YHDEN. Peliin lähdimme asenteella, että tätähän me ei hävitä tai jos hävitään, niin ei ainakaan tehdä sitä helpoksi. En tiedä mitä pelin aikana tapahtui, mutta me olimme kuin yksin kentällä siinä vaiheessa kun kiekko oli kädessä. Tuli turhia virheitä ja ajatukset eivät toimineet yhtään. Tällaisen melkein nollapelin ansiosta saimme kuitenkin seuraavaa peliä varten lujan tahdon voittaa. Hävisimme siis 15-1.

Seuraava peli meillä olisi SOS:ia vastaan. Sitä ennen kuitenkin nautiskeltiin eväistä, otettiin aurinkoa (vaikka se tuskin on suotavaa), istuskeltiin varjossa, katseltiin poikien peliä ja vaan tutustuttiin samassa joukkueessa oleviin ihmisiin. Aika siis kului nopeasti lämpimästä ilmasta nauttien ja voimia keräten seuraavaan peliin ja sen voittamiseen.

SOS:in saapuessa kentän laidalle olimme epäreilun iloisia siitä, että heillä on vain yksi vaihtopelaaja. Olimme aivan varmoja pelin olevan epäilemättä meidän ja 15-0 voisi olla jopa kerrankin meille. Olimme siis voitontahtoisia, mutta ehkä hiukan liian itsevarmoja. Sotkimme aamupelin kentällisiä hiukan, ihan vain kokeillaksemme mitä tulee kun Lahden ja Vaasan sekoittaa. Tulos oli hyvä. Pelasimme hyvin yhteen ja saimme kiekon liikkumaan. Välillä tietenkin ajoitukset olivat hukassa ja hakuja ei tullut yhtään tai sitten kaikki hakivat päällekkäin. Onneksi kuitenkin raksat hoitivat hommansa ja usein saivatkin kiekon keskenään tuotua yli puolen kentän. Pisteet olivat usein pitkiä ja siinä huomasi ainakin itse, että kunto ei aivan riitä pienen innokkaan tytön perässä juoksemiseen. Vaikka SOS-tytöt ovat nuoria ja pieniä, niin heillä on intoa vaikka muille jakaa. He juoksevat jokaiseen kiekkoon, jos on pieninkin mahdollisuus ja vaikka ei olisikaan. Ikinä ei siis tule arvioida joukkuetta ulkonäön tai koon perusteella.

Lopulta peli päättyi LUC-Saints voittoon 15-3. Siihen oli hyvä lopettaa päivä ja lähteä kentältä kukin suuntaansa valmistautumaan seuraavaan aamuun ja tiedossa olevaan todella tiukkaan peliin.

Sunnuntaiaamu oli yhtä aurinkoinen kuin lauantaikin oli ollut ja nyt meitä oli pelin alkuun mennessä 13 pelaajaa, kunnes helsinkiläisvahvistus ilmestyi noin 5min ennen pelin alkua kentänlaidalle. Allekirjoittanut oli unohtanut ylimääräiset pelipaidat kotiin, joten tuli hätä mistä pelipaita. Ensin katseltiin, että vastustajan valmentajallahan olisi. Emme kuitenkaan menneet niin pitkälle vaan kysyimme ensin omalta valmentajalta, sattuisiko hänellä olemaan punaista paitaa ja kävi hyvin. Pian kaikilla oli paidat ja meillä oli taas koossa kaksi kenttää.

Peli lähti käyntiin hyvin. Vastassamme oli UFO, joka oli odotetusti samaa tasoa kanssamme. Pelistä tuli rankka. Joko molemmat pelasi virheettömästi tai sitten molemmat tekivät pieniä turhia virheitä. Joukkueemme toimi kuitenkin hyvin yhteen ja jopa uudet pelaajat olivat saaneet edellispäivästä varmuutta ja olivat kiekossa useasti. Peli päättyi 15-13 vastustajan eduksi, mutta mitään emme olisi voineet tehdä paremmin. Teimme kaiken mihin pystyimme ja pelasimme koko kesän parhaan pelin, mutta siltikään emme voittaneet. Kaikille jäi kuitenkin varmasti viikonlopusta hyvä maku ja päätimme sitten Kemiössä ottaa uusinnan ja silloin pelaamme paremmin kuin hyvin ja voitamme kaikki.

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mukava ja iloinen. Vaikka joukkue onkin kahdesta eri kaupungista, niin aina pelien väleissä tai kentällä sitä ei huomaa. Niin pelaamistyylimme kuin ihmisten luonteet sopivat yhteen. Kesän aikana tulemme varmasti saamaan uusia ystäviä ja oppimaan uusia tapoja kentällä. Kesäkausi on sujunut aivan mahtavalla joukkueella tähän asti, joten katsotaan olemmeko väleissä vielä viimeisten pelien jälkeen..

Nähdään taas.

-Hipsu-
( Takaisin | kommentti(a) )