LUC ry:n reeniploki

Tampere Beginners 11.11.2007

Tere nääs Tampereelta! Uljas joukkomme heräsi puoli kuudelta ja lähti 7.15 matkaan
Lahden linja-autoasemalta, ja Kipa hitaampana kulkijana jo perjantai-iltana.
Ajoneuvona taisi olla Pykälän Fiat Stilo ja hyvin mahtu! Matkamusiikki vain sattui olemaan Elastista tai Sonataa.
Ensimmäinen peli olikon jo kello yhdeltätoista ja tänä vuonna LUC oli ERITTÄIN ajoissa perillä.
Vastassa oli FreezeBees ykkönen ja peli päättyi ilosesti 5-11.. Tamperelaisille.
Tietysti osasyynä tappioon oli matkaväsymys, aikaerot sekä aliravitsemus.
Ja konkareilla oli päässä muovikypärät.

Seuraavaksi vastassa oli taas niitä hiton tamperelaisia, eli Tamkon Letut.
urheasta taistelustamme huolimatta ottelu päättyi karvaiseen 4-11 tappioon.
Ja konkareilla oli päässä suihkumyssyt.

Viimeiseen alkusarja/lohko/tai jtn sinnepäin- otteluun punakone alkoi jo lämmetä!
Vastassa oli yllätysyllätys Tampere! Elikkäs TT-lätty kakkonen. Huolimatta kolmien_harkkojen_Rikun
pesistyylisistä dyykeistä, kaikki maaliin ja Kipa pistää pitkän- hyökkäyksistä ja meidän muiden
kikkailusta hävisimme niukasti 6-11. Eli suuntana jumbofinaali! Kuten taisi olla viime vuonnakin..
Ja konkareilla oli päässä peruukit.

Viimeisessä ottelussa ei enää tullut vastaan nitä hiton Tamperelaisia vaan WWW Vaasasta!
Nyt päätettiin sitten, että pelataan kunnolla eikä löysäillä kuten aikaisemmissa matseissa.
Ottelu kesti tasan sen 25 minuutia ja ensimmäinen voittokin irtosi! 11-0 voitosta saadaan kiittää
koko joukkuetta, vaikka ottelun ratkaisivatkin me tähtipelaajat. Olihan noista kokeneemmistakin vähän hyötyä.
Vastustaja palkitsi Makuunin kupongeilla aina vapaana ja oikeassa paikkassa olevan Pykälän sekä maajoukkue
vahvistuksemme, meidän huonompien seuraan laskeutuneen Kipan.
Mutta me olimme yhtenäinen joukkue joka pelasi koko sydämmestään ja rakkaudesta lajiin, kuten vuoden -99 ManU.
Ja konkareilla oli päässä ihan normaalit pipot.

Paluumatka sujui leppoisasti, eikä kenellekkään sattunut nousemaan kusi hattuun. Nautimme herkulliset ateriat Aapiskukon Hesburgerissa ja saavuimme hyvissä ajoin Lahteen. Oli ihan metka reissu ja kokemus karttui. Nyt ollaan siis kaikki konkareita ja valmiina
tuleviin haasteisiin! Eli vaikka SM- kisoihin seuraavaksi?

Kiitos ja anteeksi.
Hilska, se Beckham.

( 5 kommentti(a) )

Nyt ihan ensiksi on pakko hehkuttaa: [b]Lahden tyttäret ylsivät finaaleihin asti![b]

Meidän joukkueemme koostui seuraavista pelaajista:

Minä (Eeva)
Hanna
Milla
Riikka
Kia
Marika

ja joissain peleissä meitä tukivat Vaasan reippaat tyttöpelaajat Sanna ja Terhi. Kiitos heille!


Eli meitä oli yhteensä kuusi(+2), ja pelit pelattiin viidellä pelaajalla. Päässä pyöri melko pelottavia ajatuksia vaihtomiehien riittävyydestä. Entä jos joku katkaiseekin jalkansa tai reväyttää olkalihaksensa harhauttaessaan hyökkäyksessä?

Turnaukseen lähdettiin vähän eri mielialoilla, enemmistö innoissaan ja vähemmistö vähän pakonomaisella asenteella. Onneksi pakonomaisuus katosi heti kun päästiin pelikentälle.

Minä ja Kia saavuimme Kimitoon perjantai-illalla ja pystytimme heti teltan koulun viereen. Nukuimme yömme hyvin, vaikkakin aluksi pelkäsimme henkemme puolesta.
Kuulimme meinaan sellaisia ääniä, joita kuulee vain horror-elokuvissa! Unta tuli palloon jotakin 8-9 tunnin väliltä, joten olimme virkeitä. Lopuista joukkuelaisista ei olisi voinut sano samaa... He lähtivat ajamaan Lahdesta jo aamulla anivarhain ja pienen väsymyksen saattoi havaita.

Ensimmäinen peli pelattiin SOS:ia vastaan. Pääsimme aamukankeina nopeaan nousuun ja SOS jäi "hieman" jalkoihin. Johdimme siis jonkin verran. Vaikka peli oli tiukkaa, pelasi LUC silti paremmin ja kauniimmin. SOS:n joukkueelta puuttui tällä kertaa valmentaja, mikä ehkä saattoi vaikuttaa SOS:n pelin epävarmuuteen. Mutta eihän meilläkään ollut valmentajaa mukana! Loppujen lopuksi voitimme pelin pistein 13-6.
Hähää Sipoo! Aina olemme uhkailleet: "Ens kerralla me voitetaan" (Olemme tosiaan joutuneet uhkailemaan monta kertaa.) Mutta tällä kertaa kuumassa helteisessä säässä kesän loppumetreillä me kiilasimme kerrankin ohi!
Ihmettelimme itsekkin melkoisesti (valtavasti!) voittoamme ja sen kunniaksi pääsimme syömään Hannan äidin tekemää extra hyvää kanamurkinaa ja kohtelu oli kuin osoitettu sodassa voittaneille sankareille! Kuitenkin voiton eteen oli tehty työtä.

Seuraava peli, eli sarjassaan toinen, pelattiin Turun1 joukkuetta vastaan. Meillä oli mahdollisuudet voittaa, sillä pelasimme melko tasaisesti. Tässä vaiheessa suurempi määrä vaihtopelaajia olisi tehnyt kyllä kutaa. No, Turku1 voitti meidät 13-5. Aijai!

Lauantain viimeinen peli oli Turun2 joukkuetta vastaan.
Pelin alku oli meidän osaltamme mieletöntä sählinkiä ja möhlinkiä, ja siltä se myös näytti. Turku2 pelasi jotakin paikan tapaista, ja sekös pisti meidät aluksi ihan jäihin.
Nyt oli pakko neuvotella uusi asettelu meidän hyökkäykseen ja päätimme, että kolme raksapelaajaa olisi parhain ratkaisu. Väsytimme Turku2 boxipelaajat ja pääsimme etenemään hyvin maalia kohti. Totesimme pelikuvion hyväksi pisteiden alettua nousta. Jatkoimme samaan malliin pelin loppuun asti ja veimme pelin 13-3tai2.
( Lue lisää | 2 kommentti(a) )

Jälleen Nikkilässä 24-25.2.07

Autosta noustiin ennen yhdeksää ja tasaisesti ruskettunut Kärppä käski koko konkkaronkan ulos. Eeva kaivoi kassista siniset KasariBauerit ja pisti luistellen läheisellä jäätiköllä. Kaikkia väsytti. Turku asettui vastaan viikonlopun ensimmäisessä matsissa. Kaikki ottivat hienosti vastuuta ja peli pyöri mukavasti. Puoleen kenttään asti peli näytti loistokkaalta, mutta sen jälkeen homma kusi ja pahasti. Peli päättyi Turun reiluun voittoon (saatiin ehkä neljä maalia?). Loppuringissä Turun konkarit jakelivat hyviä vinkkejä jatkoa varten. ”Tästä pelistä jäi hyvä fiilinki, koska oli hyvä meininki” riimitteli jälkeenpäin kapteeni Neppe.

Kärpän auto vei soturit shoppailemaan S-markettiin. Ostettiin puuttuvat eväät ja kauan kaivatut muffinssit. Pelien välissä oli paljon aikaa ja se käytettiin hengaillen, heitellen, syöden ja seuraavaan peliin henkisesti valmistautuen. Iina ja Kipa kävivät välillä myös edustamassa UFBG:n XXL-kokoisissa paidoissa. EUC:n pelaaajat haukkuivat eväitämme selkämme takana, sillä munkit, suklaa ja muffinit eivät heidän mielestään tainneet kuulua urheilija ruokavalioon.

Seuraavaksi oli vuorossa LUC-Leki matsi. Eipä näkynyt olevan Lekillä liian montaa vaihtopelaajaa, meillä taas pelaaja vahvuuteen lisättiin Riikka, joka oli tentistä päästyään löytänyt myös tiensä Nikkilään. Tässä pelissä kokeilimme innokkaasti uusia puolustuskuvioita ja hyökkäsimme uusilla kuvioilla. Juuri ennen peliä kerrattu ”numerokuvio” toimi mainiosti. Leki uupui ja voitimme matsin 13-5. Erityismaininta Marikalle hienoista syöksyistä, niitä lisää!

Suihkujen jälkeen kuunneltiin maajoukkueinfoja taas ja sen jälkeen puolet joukkueesta lompsi syömään ”nettikahvila” cafe controlliin (+Hanna lähti viettämään lomaa lappiin), loput painuivat varaamaan parhaat nukkumapaikat. Tutuksi tulleesta ilttisluokasta löytyi systerin palstat ja hysteeriset naurut. Kohtalaisen aikaisin käytiin nukkumaan ja aamulla herättiin melkein pirteinä.

Kipa ja Iina kävivät jälleen lämmittelemässä UFBG:n matsissa ennen omaa matsia ja siitä seurasi valmentajien pelikieltomääräys oman pelin ensimmäisissä pisteissä. Vastassa oli EUC, jota kohtaamaan lähdimme iloisin mielin. Pelillä ei ollut sijoituksen kannalta enää mitään merkitystä, joten tämä matsi käytettiin ”harjoitusmatsina” illan pronssiottelua varten. Molemmat tekivät MUNKILLA maaleja ja hölmöilivät, meillä kulki kuitenkin peli paremmin ja kaikki ottivat taas hienosti vastuuta. EUC rökitettiin pistein 10-6.

Yksi peli välissä ja taas tepastelivat LUC:n neidot kentälle. Seuraksi saapuivat kisasiskot SOS:sta. Tämänkään pelin tuloksilla ei ollut muun kuin pistepörssin kannalta merkitystä, joten pelaamaan lähdettiin normaalia paremmalla meiningillä. Peli oli hirveän näköistä, mutta hyvä sos-matsiksi, joka yleensä pelataan naama irvessä. Peli päättyi 12-6 SOS:n hyväksi. Tulos ei ehkä kerro kaikkea pelin tasaisuudesta, molemmilla ...
( Lue lisää | 2 kommentti(a) )

Ahtialan seinät jytisivät kun LUC:n junnut rynnivät saliin. Aikuisia naisia ei ollut paikalla kuin yksi, taisi Kärpän ja Villen eiliset häät vähän verottaa. Lumisena sunnuntaiaamuna salista löytyi urheat Neppe, Eeva, Riikka, Marika, Hanna, Anna, Milla, Kipa, Iina (turisti: verkkarit), Minna ja Riku (sairaana). Junnuista vain Saara the yökyöpeli (”Kävin eilen nukkuu puol viis.:-O Ni ei jaksanu herätä ja sit aattelin että panostan yhteiskuntaoppii.”) ei vaivaantunut paikalle.

Alkuun heiteltiin kaikkia heittoja kaksikymmentä ja kolina seiniin oli toisinaan melko kova. Perusheittoja seurasi lyhyemmät heitot, 10 vapaata, 10 rystyä, 10 kämmentä ja 10 yläheittoa. Ennen venyttelyjä Neppe passitti kaikki juoksemaan vastaanhakuja viivojen välissä, mikä sekin sujui mainiosti. Seuraavaksi oli venyttelyt Eevan johdolla. Otettiin pitkiä heittoja ja muutamaa erehdystä lukuun ottamatta kaikki heitot menivät perille, mikä yllätti itse kunkin.

Seuraavaksi aloitettiin harjoittelemaan paikkaa. Molemmilla joukkueilla 3 hyökkäystä ja 3 puolustusta. Aluksi näytti melko toivottomalta, mutta suoritukset paranivat loppua kohden. Välillä paikat olivat täysin hakusessa, mutta nähtiin myös hienoja paikan purkuja (ja myös puolustuskin oli ajoittain ihan terässä.) Erityisesti boksissa markkereiden sijoittumista saatiin katsastaa useampaan otteeseen. Millalta tuli hyviä keskikentän hakuja ja Riikka kunnostautui alakentällä. Vedettiin vielä pari hyökkäystä ja puolustusta lisää.

Pelattiin. Pelissä oli ihan hyvä meininki ja osa jopa löysi itsensä ottamasta vastuuta. Pelipaikkoja jaeltiin kunnon mukaan ja muutenkin kaikki saivat pelata eri paikkoja. Välillä pysäytettiin peli pisteiden välissä, otettiin muutama paikan harjoittelu ja sitten taas jatkettiin pelaamista. Kaikki ehkä oppivat jotain uutta sijoittumisesta. Huomasi miten jotkut oikeasti ymmärsivät mitä ja miksi tekivät ja monen kasvoilla välähti välillä ihania oivallusilmeitä. Osa saa ehkä vielä vähän kerrata. Yritetään vaan oppia luottamaan toisiimme ja ennen kaikkea omiin taitoihimme, niin hyvä tulee.

Treeneissä on tarkoitus harjoitella ja siellä ollaan oppimassa. Mokia saa tulla ja rohkeasti pitää yrittää. Muistetaan, että jos jotakin ei ymmärrä, niin aina saa ja ennen kaikkea pitää kysyä. Peleissä sitten pitäisi oikeasti osata.

Oli nastaa, että kaikki keskittyivät, yrittivät kunnolla (välillä ihan loppuun asti) ja treenattiin kunnolla hiki hatussa, vaikkei ketään korkeampaa tahoa ollutkaan paikalla meitä käskemässä. Jatketaan samaan malliin.

tack tack.
Iina ja Kipa.

( 2 kommentti(a) )

6-7.1.2007

Matka alkoi hyvin. Saara ei istunutkaan toisten eväiden päälle. 15 yli 1 tapasimme Nikkilän monitoimihallin sinisten seinien sisällä. Oltiin siirrytty Sipoon aikavyöhykkeelle. Tunnelma oli niin kutkuttava, että maanalaisen hallin jokainen kello seisahtui. Vartin ulkoilu, kriisi-palaveri ja kentälle.
Jännitys oli käsin kosketeltavaa. (Vaikka Eeva yrittää jälkeenpäin kieltää kaiken)

Espoon tyttäret saivat vastaansa LUC:n nameimmat misut. Alku sujui valmentaja Ville ”Kummajätkä” Kivisen mukaan hyvin, puoliväli oli perseestä ja loppu ihan OK. Pojat katsoivat ihaillen Eevan kovia otteita kentällä, Nepen kiihkeitä heittokäden liikkeitä, sekä Hannan sulavia liikkeitä.
Pelin saldona: surulliset 0 dyykkiä (Iina: no ei tarvinnu dyykkiä, me vietiin koko aika!), 8 maalia ja VOITTO!!!!! Loppuringissä meinasi espoolaisilta tulla itku, kun lahtelaiset jatkoivat vain tarinoimista ja käänsivät veistä haavassa (”…viimeksi hävittiin teille 12-1, mitä on tapahtunut?...”)

Väliajalla Anna peilasi ja meikkasi, muut täyttivät valtavia vatsojaan.

Perinteinen alkulämmittely, kriisi-palaveri ja vastustajaksi Turun konkari-typykät. Tehtiin vuorotellen pisteitä, Turulla oli kova puolustus ja Lahdella HYVÄ YRITYS!! Vaihtopenkillä ihmeteltiin: ”Miten me pelataan näin hyvin?” ja lopulta peli kaatui alusta asti vaivanneeseen uskonpuutteeseen lukemin 8-6.
Maalipaikka toimi hyvin, mutta katkon jälkeiset hyökkäykset olivat surkeampia kuin Mettiksellä on koskaan nähty. Jos henkilökohtaiset virheet poistettaisiin ja keskittyminen saataisiin huippuunsa, ensikerralla Lahti liikkuu, TURKU JÄÄTYY!

Maajoukkueinfon jälkeen lähdettiin ”kevyelle” iltapalalle PizzaServiceen. Eevalla oli suuri halu päästä takaisin turvalliselle koululle rankkoihin jatkobileisiin iltis-luokkaan. ”Meno kävi niin kovaksi, että nousin pöydälle tanssimaan Iinan ja Kipan seuraan”, sanoi Neppe.
Rankkojen jatkobileiden seurauksena ja yöllisten kikattelujen perusteella, saimme seuraamme vastuussa olevan Jukan Vaasasta ”Hei noilla toisilla on peli klo.9.00 joten kääntäisittekö volumea vähän pienemmälle? saatte ensimmäisen varoituksen.” Vaikka se olikin huumoria, otimme sen tosissamme. Emmehän haluaisi Lahdelle (entistäkin) huonompaa mainetta. Hiljaisuus kesti hetken aikaa, kunnes: ”Kuka pieras? Hyi mikä haju, Saara sulje se makuupussis!!” Myöskin luokan toisesta nurkasta kuului eräiden epämääräistä kiherrystä ja makuupussien suihkintaa. Kesken yötä havahduttiin ääniin jotka tulivat Eevan suunnasta: ”Antakaa leipää, apua! Voi v**tu, ANTTI!!” taisi se jotain ruotsiakin siihen söpistä.

Sunnuntai-aamu ja kello ei edes yhdeksää. Kipa, Iina ja Neppe keräävät kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntaavat kohti hallia muiden jäädessä nukkumaan. Aamusuihku kuulemma teki terää ja aamupalat nautittiin pelejä katsellessa. Kun muutkin raahautuivat koululta (ja olivat saaneet ilmoituksen että pitäisi lähteä) oltiin ...
( Lue lisää | 4155 kommentti(a) )

Pääsin vihdoinkin pitkästä aikaa taas Pajulahteen treeneihin. Oi se halli on kiva ja siellä tuntuu treenit oikeilta. Kaikilla on motivaatio kohdallaan (tai en ole huomannut ketään, jolla ei olisi) ja kaikki harjotukset ja muut tehdään niin kuin ne pitääkin.

Paikalle oli taas 14 aktiivista LUC:laista raahannut luunsa, joten pelaajia riitti. Aluksi harjoiteltiin perusheittoja, mutta kiekot piti ottaa kiinni yhdellä kädellä. Heh, kyllä se aluks oli hiukan vaikeeta, mutta sitten kun taktiikan tajusi, niin lähes kaiken muun saa yhdellä kädellä kiinni paitsi upsit. Harjoitus oli ihan kehittävä niin osaamisen kuin mustelmien kannalta

Lisäksi oli muita harjoituksia yksikätisille.

Loppuksi otimme pelin. 5 vs 5, joko 15pisteeseen tai 50minuuttia. Peli sujui aluksi hyvin meidän puoleltamme ja olimme monta pistettä johdossa ja menimme puoliajalle. Noh, sitten tapahtui jotain ja peli muuttui ajoittain ailahtelevaksi. Lopputulos oli, että pelattiin piste pisteeltä ja viimeisessä pisteessä emme mokanneet vaan hoidimme voiton itsellemme

Treenit oli kivat ja itsellä oli kunto, fiilis ja muutenkin kaikki kohdallaan. Tälläsellä fiiliksellä jos saan hoidettua kaikki maanantai treenit, niin myöhäinen kellonaika ei ole este Whiiiiii..

-Hide-

( Ei vielä kommentteja )

Lähdimme hyisenä sunnuntaiaamuna. Pääsimme matkaan pienien alkuvaikeuksien jälkeen (Lanu: en kommentoi)
Saavuimme paikalle hyvissä ajoin... Saimme lämpimän vastaanoton jo ovelta (Kalle: Ei mitää kiirettä peli alkaa 5 minuutin kuluttua)
Kerkesimme Vielä vaihtamaan vaatteetkin hyvissä ajoin (Kalle: Pelikello menee jo ja tytöt on jo kentällä)
Siitä sitten kiirehdimme suoraan kentälle. (Lanu: nilkka meinas mennä ekassa draivissa)

Peli oli perinteinen aamupeli (Juho:hieman hakusessa)... Peli oli Freezebeessiä vastaan. Peli lähti kuitenkin sujumaan suhteellisen mallikkaasti, mutta hävisimme silti 1 pisteellä. Olisimme voineet voittaa jos olisimme saaneet lämmitellä. (Lanu: niin vissii)

Ensimmäiseksi turnauspeliksi pääsimme kuitenkin erittäin hyvin peliin mukaan. (Lanu: tai sitten vastustaja oli todella huono) Saara jännitti autossa, mutta ei sitä jännitystä nyt paljon kentällä näkynyt.

Seuraava peli oli Lätty 2 vastaan. Pelin alku näytti jonkin aikaa hyvältä ja tunnuimme vielä pysyvän jaloillamme, kunnes eräs nimeltämainitsematon... (Juho: Toi kiekko on mun)
...TUTUMMM... Dyykkasi seinään.
(Vastustaja: Are you okei Juho: YEAH.. Am i bleeding? vastustaja: No you*re not.. No wait..yes you are)(Lanu: OUTS... HEHEHEHHEE (reilukaveripalkinto) ei sille mitää käyny. Sillä oli käsi edessä. (kääntyy ympäri ja lähtee puolustamaan)
Peli ei siis kulkenut ollenkaan ja vastustaja oli huomattavasti parempi ja aina askeleen edellä. Eli turpaan tuli VERISESTI (hehehehe). Peli saattoi loppua 11-2.. ei sitä nyt tollasia saa muistaa...

Sitte vastaan saapui legendaarine Vaasan joukkue (hävisi kaikki ottelut..ei millään pahalla Vaasa) Peli päättyi jotain 8-4 luonnollisesti meidän hyväksemme. Peli oli tasaisesti hyvä lähes joka suhteessa, mutta olimme parempia.
Ultimatejumalattaremme Saara näytti parasta osaamistaan katkomalla ilmiömäisesti kujailullaan syötön vastustajalta. (Saara juoksi kiekollisen takaa oikealta ja vastustaja
heitti suoraan kiekolla Saaraa päähän (hehehehe))

Siitä sitten pääsimme pelaamaan sijoista 5-6. Vastaa tepasteli toinen Freezebeessin joukkue. Peli oli ylivoimaisesti turnauksen (koko turnauksen) paras ja yleisö eli täysillä pelissä mukana. Saara teki samanlaisen tempun kuin edellisessä pelissä. (hehehehe) (On se konkari) Ratkaisu saatiin vasta peliajan päätyttyä.

Kaikki näyttivät koko osaamisen pelikentällä ja antoivat viimeisetkin voimansa. Eräs nimeltämainitsematon lurjus mokasi ratkaisevan kiekon (Lanu: en tunnusta) Ja hävisimme ottelun 7-6.

Pärjäsimme kuitenkin paremmin kuin viime vuoden aloittelija poppoo. Emme hävinneet kaikkia.

Koti matkalla kävimme keräämässä painonvartijapisteitä aapiskukon hesburgerissa. Ja kaikki rentoutuivat kovan päivän jäljiltä nukkumalla.

PS: Ihan kivat hatut....ainakin vastustajien mielestä(hehehehe XD)

Olemme puhuneet UGH!

...
( Lue lisää | 6 kommentti(a) )

Ajateltiin kirjoitella ylös hieman maanantain treenien monipuolisia tapahtumia. Aloitettiin tavaksi muodostuneella alkulenkillä, jotkut halusivat näyttää urheilullisilta ja lähtivät pitemmälle lenkille kun taas toiset päättivät tyytyä perusolemuksiinsa ja vetivät hieman lyhkäisempää lenkkiä. Paikalle ilmestyivät Heidi, Kärppä, Ville, Pasi, Miikka, Keke, Tarja, Anni, Timo, Kimmo, Pekka, Minna, Neppe, Kipa ja Iina.

Kun lenkiltä oltiin päästy turvallisesti pajulahden hevoselta tuoksahtavaan urheilu halliin ( ja pitää mainita valot jotka elektronisesti syttivät liike tunnistimen avulla ) niin ja vaatteet vaihdettu alkoi kovat treenit. Ville oli taas innokkaasti miettinyt kuvioita toisten pään menoksi ja ne olivat jopa todistettavasti ihan paperillakin. Ensin heiteltiin hieman pareittain. Yläheittoja viskottiin seuraavaksi vaihtelevin tuloksin ykköshakuihin. Edellisellä kerralla hieman heikommin sujuneet vastaanhaut kahdesta jonosta samanaikaisesti olivat huomattavasti selkeämmän ja keskittyneemmän näköisiä tällä kertaa. Seuraavaksi käytettiin hyväksi hallin tilavuutta ja kentän poikkeuksellista pituutta muihin treenitiloihin verrattuna ja heiteltiin pitkiä yläheitoin (niissä Neppe onnistui huonommin kuin kala hengittämisessä kuivalla maalla).

Oli treenien taktisen puolen vuoro. Harjoiteltiin kahta rivikuviota (joista toista oli jo harjoiteltu edellisenä keskiviikkona). Kuvioita tehtiin viiden hengen porukoissa, eikä se mennyt aina ihan putkeen. Ville sai moneen kertaan keskeyttää treenaamisen ”Et sä tollasella haulla pääse mihinkään!” ja kun kuvioihin lisättiin puolustajat, tuon huudon todenperäisyys tuli hyvin ilmi. Kuviot eivät toimineet useinkaan toista hakua pidemmälle ja loppu oli puoli luovaa härvellystä. Suoritukset paranivat hieman loppua kohden, ehkä ne kuviot aukeavat kun enemmän treenataan.

Lopuksi pelattiin 5 vastaan 5. Oli ihan innokkaan näköistä ja peli kulki hyvin, jos unohdetaan muutamat typerät poisheitot ja tiputukset. Jaksettiin hienosti painaa loppuun asti. Ennen viimeistä peliä juostiin 60m viivoja. Pelattiin vielä hetki ja loppuun vatsat, selät ja punnerrukset.

Kiitos kivoista treeneistä,
Kipa, Neppe, Iina
( 17864 kommentti(a) )

(kopio jutusta jonka tein vaasan lauran toiveesta)
--alku puuttuu--

Päällimmäisenä asiana muistan viikonlopusta sen, että meillä oli hauskaa. Vaikka joukkueemme koostuukin kahden tai oikeastaan kolmen kaupungin tytöistä ja naisista, niin silti tämän viikonlopun aikana olimme oikeasti joukkue. Pelasimme niin hyvin yhteen, ettei tuntematon katsoja olisi voinut sanoa onko kentällinen aina treenannut yhdessä.

Kun SM III viikonloppu lähestyi, niin ainakin Lahdessa oli nauru ja ilo ylimmillään, sillä pelaajia tuntui löytyvän juuri tälle viikonlopulle vaikka kuinka paljon. Okei, onhan meillä pelaajalistassa 24 nimeä, mutta se että kaikki pääsisivät pelaamaan on toiveajattelua. Hyvinkää viikonloppua varten meitä oli torstaina ilmoittautunut mukaan 15. Se tuntui aivan uskomattomalta. Olemmehan tähän asti menneet muutaman vaihtomiehen voimin ja nyt meillä olisi kaksi kentällistä. Aivan upeaa.

Lauantaina ensimmäinen peli oli aamu-unisillekin sopivaan aikaan. Kentälle saavuttuamme naureskelimme ottavamme vastustajalta luulot pois sillä, että meitä on niin paljon. Kappas vain, mutta vastustaja Teamillä oli myös saman verran pelaajia, joten se siitä. Ennen peliä kaikilla oli hyvä mieli ja siinä pelinumeroita paitoihin teippaillessa jännitys alkoi hieman vaivata joitain pelaajia. Mukana oli jopa pari uutta lahtelaista.

Peli Teamiä vastaan oli heikko esitys, jopa meiltä. Saimme yhden maalin. YHDEN. Peliin lähdimme asenteella, että tätähän me ei hävitä tai jos hävitään, niin ei ainakaan tehdä sitä helpoksi. En tiedä mitä pelin aikana tapahtui, mutta me olimme kuin yksin kentällä siinä vaiheessa kun kiekko oli kädessä. Tuli turhia virheitä ja ajatukset eivät toimineet yhtään. Tällaisen melkein nollapelin ansiosta saimme kuitenkin seuraavaa peliä varten lujan tahdon voittaa. Hävisimme siis 15-1.

Seuraava peli meillä olisi SOS:ia vastaan. Sitä ennen kuitenkin nautiskeltiin eväistä, otettiin aurinkoa (vaikka se tuskin on suotavaa), istuskeltiin varjossa, katseltiin poikien peliä ja vaan tutustuttiin samassa joukkueessa oleviin ihmisiin. Aika siis kului nopeasti lämpimästä ilmasta nauttien ja voimia keräten seuraavaan peliin ja sen voittamiseen.

SOS:in saapuessa kentän laidalle olimme epäreilun iloisia siitä, että heillä on vain yksi vaihtopelaaja. Olimme aivan varmoja pelin olevan epäilemättä meidän ja 15-0 voisi olla jopa kerrankin meille. Olimme siis voitontahtoisia, mutta ehkä hiukan liian itsevarmoja. Sotkimme aamupelin kentällisiä hiukan, ihan vain kokeillaksemme mitä tulee kun Lahden ja Vaasan sekoittaa. Tulos oli hyvä. Pelasimme hyvin yhteen ja saimme kiekon liikkumaan. Välillä tietenkin ajoitukset olivat hukassa ja hakuja ei tullut yhtään tai sitten kaikki hakivat päällekkäin. Onneksi kuitenkin raksat hoitivat hommansa ja usein saivatkin kiekon keskenään tuotua yli puolen kentän. Pisteet olivat usein pitkiä ja siinä huomasi ainakin itse, että kunto ei aivan riitä pienen ...
( Lue lisää | 839 kommentti(a) )

Tiistaina 25. toukokuuta

Aurinko paistoi koko päivän aina aamusta asti, joten ihana olo oli jo ennen treeneihin lähtemistä. Hiukan kuitenkin jännitti, sillä olihan tänään ensimmäinen niistä monista tiistaista, jotka ovat meidän vetovastuun alla. Siis allekirjoittanut, Anni ja Marsu pitävät tämän kevään tai kesän ajan (saa nähdä saadaanko jatkaa )tiistain treenit.

Kun pääsimme kisapuistoon melko pian tuli hyvän ilman houkuttelemana ensimmäinen innokas luc:lainen. Saimme "treenipalaverin" pidettyä ja aloimme odotella ihmisten valumista paikalle. Oliko syynä kaunis ja lämmin ilma vai onko luc kaivautunut kesän tullen koloistaan. En tiedä, mutta paikalle ilmestyi 15 innokasta pelaajaa. Näin ollen saimme aloitettua kesän heti 7 vs 7.

Ensin heittelimme. Heittolukumme oli uuden suunnitelman tulos, joten siitä tuli heti hiukan ihmettelyä olemmeko tosissamme, mutta me olemme. Tarkoituksenamme on kehittää kaikkien toistojen määrää, ainakin treeneissä. Seuraavaksi otettiin ihan perus jonoa, jonka jälkeen pelasimme.

Treenit olivat kaikin puolin onnistuneet, joten tiistain tytöt kiittää kaikkia paikalla olleita ja toivottaa muutkin paikalle ensi viikolla.

-Hide-
( 242 kommentti(a) )